Putinin kasvokuvat oikelta alhaalta vuodesta 2000 vuoteen 2020.
Kuka on Vladimir Putin ja mitä hän ajattelee?
Venäjällä poliittinen valta kiteytyy Vladimir Putiniin. Kukaan ei voi tietää, mitä Venäjän presidentti todella ajattelee, mutta Putinin politiikkaa, retoriikkaa ja historiaa analysoimalla voidaan saada viitteitä siitä, millainen hänen maailmankuvansa ehkä on.
VENÄJÄN presidenttiä Vladimir Putinia tulkitessa sorrutaan helposti ajatusharhaan.
Ensinnäkin uskotaan, että hän on ainoa, joka vaikuttaa Venäjän politiikkaan. Toisekseen uskotaan, että hänellä on suuri salainen suunnitelma.
Putinin maailmankuvalla on tietenkin suuri vaikutus Venäjän kehitykseen. Venäjää voidaan pitää autoritaarisena, Putinin johtamana valtiona. Samalla hallinnossa kuitenkin vaikuttaa myös pieni sisäpiiri, johon kuuluu turvallisuuspalvelu FSB:n entisiä upseereita ja pietarilaisia neuvonantajia.
HS listasi seitsemän uskomusta, jotka todennäköisesti ohjaavat Putinin politiikkaa. Lista perustuu Aleksanteri-instituutin Ira Jänis-Isokankaan ja Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Veera Laineen haastatteluihin sekä Heidi Bergerin väitöskirjaan Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikka Boris Jeltsinistä Vladimir Putiniin 1992–2014: Presidenttien uskomusjärjestelmät poliittisten olosuhteiden kontekstissa.
Vladimir Putin toimi Pietarin apulaispormestarina vuonna 1995. Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Putin nimitti tuttuja neuvontanaijaan ja upseereita korkeisiin asemiin.
1. Putinin politiikassa näkyy toisen maailmansodan jälkeisen sukupolven maailmankuva
YKSI keino ymmärtää Putinin maailmankuvaa on tarkastella häntä sukupolvensa edustajana.
Putin syntyi vuonna 1952.
Hän on siis jälkistalinistisen yhteiskunnan kasvatti ja omaksunut käsityksiä, jotka vallitsivat toisen maailmansodan jälkeisessä Neuvostoliitossa.
Vladimir Putin KGB:n univormussa 1980-luvulla.
Putinin politiikassa näkyy esimerkiksi neuvostoliittolainen käsitys valtion ja kansalaisen roolista yhteiskunnassa. Putin näyttää uskovan, että valtion tehtävä on ohjata kansalaisia. Tämä heijastuu esimerkiksi siinä, millaisia poliittisia vaikutusmahdollisuuksia ruohonjuuritasolle Venäjällä sallitaan.
Viimeisimpien kymmenen vuoden aikana Putin on usein puhunut järjestelmän yhteisestä arvopohjasta Venäjällä. Perinteiset perhearvot ovat perua sodan jälkeisestä neuvostoyhteiskunnasta. Samoin ortodoksisen kirkon vaikutusvallan kasvu heijastaa Neuvostoliiton perintöä.
Ortodoksinen kirkko vahvistui ja tuli lähelle neuvostokansalaista samoihin aikoihin kun Putin varttui eli 1900-luvun jälkipuoliskolla Neuvostoliiton Josif Stalinin aikaan verrattuna. Elämänkerroissaan Venäjän presidentti on povannut uskollisuutta Neuvostoliiton arvomaailmalle, ja hänen on nähty esiintyvän kirkon päämiesten vierellä.
Vladimir Putin halaamassa Venäjän patriarkka Kirilliä jumalanpalveluksen aikana vuonna 2017. Tukeutuminen kirkkoon on ollut Vladimir Putinille keino rakentaa pohjaa yhteiselle kansallisvaltiolle.
Tukeutuminen ortodoksiseen kirkkoon on auttanut Putinia rakentamaan pohjaa yhteiselle kansallisvaltiolle. Koska Venäjä on moninainen niin etnisesti kuin uskonnollisesti, uskonnon rinnalla Putin on valinnut yhteiseksi perustaksi perhearvot.
Vladimir Putin ja hänen vaimo Ljudmila Putina lapsineen 1990-luvulla.
2. Jokin uhkaa Venäjää jatkuvasti ja siihen on varauduttava
PUTININ retoriikassa on vahvasti läsnä ajatus siitä, että jokin jatkuvasti uhkaa Venäjää, sen eheyttä ja suvereniteettia.
Putinin maailmassa uhaksi on ajoittain määritelty oligarkit, joskus kansalaisjärjestöt ja oppositio. Ulkopuolisen uhan on lähes aina muodostanut Yhdysvallat, Nato ja länsimaalainen elämäntyyli.
Venäjä tunnustaa myös yhteiskuntarauhaa uhkaavat sosiaaliset ongelmat, kuten miesten alkoholin käytön. Venäjä ei kuitenkaan jaa länsimaiden käsityksiä siitä, kuinka nämä ongelmat ratkaistaan. Ihmisoikeuskysymysten kohdalla lännen ehdottamat keinot on jopa tulkittu pyrkimykseksi muuttaa Venäjän yhteiskuntaa.
Karsastus lännen vaikutusta kohtaan juontuu osin 1990-luvulta, jolloin länsimainen kulttuuri, länsimaiset neuvonantajat ja länsimaiset kansalaisjärjestöt vaikuttivat aktiivisesti Venäjällä. Venäläisten joukkomuistissa 90-luku muistetaan erittäin huonona aikana, jolloin ihmisten oma taloudellinen vakaus ja ympäristön turvallisuus heikkenivät voimakkaasti.
Satoja venäläisiä saapui Moskovan keskustaan 31. tammikuuta vuonna 1990, kun maassa avattiin ensimmäinen McDonald’s-ravintola.
Putinin puheissa 90-luvun sosiaaliset ongelmat on rinnastettu länsimaisten arvojen leviämiseen Venäjällä ja Venäjän heikkouden hyväksikäyttöön. Yksinkertaisimmillaan Putinin maailmankuvassa liberaalit arvot johtavat huumeiden käyttöön, prostituutioon ja perheyhteisöjen hajoamiseen.
Perinteiset arvot puolestaan pelastavat yhteiskunnan tuholta.
3. Putin uskoo lakiin ja järjestykseen
PUTIN näyttää uskovan, että yhteiskuntaa voidaan ohjailla lakien avulla sen muotoiseksi, että mikään ei uhkaa yhtenäisen valtion eheyttä ja turvallisuutta. Ennen kaikkea Putinille ovat kuitenkin tärkeitä lainsäädännölliset reformit, jotka ovat kiteyttäneet hänen omaa valtaansa.
Putin on kiistämättä onnistunut pistämään asioita järjestykseen Venäjällä presidenttikausiensa aikana. Hän aloitti tiukentamalla talouteen liittyvää lainsäädäntöä, kuten verotusta ja finanssisektoria. Hän pisti ruotuun oligarkit, jotka alkoivat käydä liian vaikutusvaltaisiksi. Monet Putinin reformeista varsinkin ensimmäisillä kausilla onnistuivat. Kun öljyn hinta nousi, kansalaisten elintaso koheni ja maan talous parani.
Vladimir Putin keskustelemassa varapääministeri Nikolai Aksjonenkon kanssa valtionbudjetista vuonna 2000. Putin on puheissaan korostanut, että hänelle on erityisen tärkeää julkisen sektorin palkansaajien ja eläkeläisten taloudellisen aseman parantaminen Venäjällä.
Edelleenkin Putinin mediakuva perustuu pitkälti alkuaikojen mielikuvaan järjestyksen luojasta. Putin myös itse näyttää uskovan tähän tai ainakin pitävän kiinni imagostaan.
Venäjän presidentti Vladimir Putin kalastamassa Siperiassa Jenisei-joella vuonna 2007. Moni venäläinen on omaksunut valtionmedian tarjoileman narratiivin Putinista mallikansalaisena.
Putinin uskomuksissa länsimaalainen demokratia kansalaisvapauksineen johtaisi yhteiskunnan rappeutumiseen Venäjällä.
Venäjä ei ole oikeusvaltio. Lainsäädäntö, joka ylettyy ihmisten jokaiselle elämänalueelle on puolestaan keino saada erimieliset ryhmät kontrolloitua ja järjestys maassa ylläpidettyä.
Putinin usko lakipykälien voimaan kumpuaa todennäköisesti 1990-luvun laittomuuden kaudesta, jolloin rikollisuus, oligarkit ja korruptio kukoistivat Venäjällä.
PUTININ presidenttikausilla on otettu käyttöön lukuisia säännöstöjä, jotka liittyvät poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen toimintaan.
Vladimir Putin videokonferenssissa 20. heinäkuuta Venäjän oppositiopuolueen LDPR:n edustajan kanssa. Lain diktatuurin yhtenä poliittisena ulottuvuutena voidaan nähdä, kuinka oppositio pidetään lähellä valtiovaltaa ja luodaan nukkeoppositio imitoimaan demokratian toteutumista.
Putinin aloittaessa presidenttinä Venäjällä oli paljon pienpuolueita ja ryhmittymiä. Koko vaalijärjestelmä oli täysin ennustamaton, vaikka poliittista ja hallinnollista ohjausta vaalien aikana harrastettiinkin. Duuma oli lainsäätäjänä hyvin arvaamaton ja tehoton instituutio.
Putinin aikana liittovaltion poliittista järjestelmää, vaalilainsäädäntöä ja puoluetoimintaa on selkiytetty erilaisten lakikokonaisuuksien avulla.
Tämä on kuitenkin maksanut Venäjälle aidon demokratian. Vaalit ovat muuttuneet vilpillisiksi ja poliittisen opposition toimintaedellytykset on lähes kokonaan estetty.
Venäjän presidentinvaaleissa opposition mielenilmaukset ovat olleet lähes huomaamattomia. Kuvassa kaksi kansalaista Punaisen torin laidalla. Naisen paperissa (Putinin kuva) ehdotetaan diktatuurin lakkoa.
Putinin vankka usko lakiin kulminoitui vuonna 2012 hyväksytyssä agenttilaissa. Hän perusteli, että järjestyksen säilyttämiseksi Venäjällä piti rajoittaa ulkovaltojen intressejä ajavien järjestöjen toimintaa. Listalle joutui useita ihmisoikeusjärjestöjä.
4. Poliittinen elämä on luonteeltaan loputon konflikti
PUTININ puheiden perusteella hänen maailmankuvaansa vaikuttaa vahvasti konservatiivinen valtiomies Pjotr Stolypin, joka toimi Venäjän keisarikunnan pääministerinä vuosina 1906–1911.
Stolypin teki useita reformeja Venäjällä, esimerkiksi maauudistuksen. Lisäksi hän tukahdutti avoimen opposition, teloitutti vastustajiaan ja lakkautti sanomalehtiä.
Stolypinin nimi jäi historian kirjoihin ennen kaikkea hänen voimatoimistaan vallankumouksellisia vastaan vuosien 1905–1906 aikana.
Valtaapitävät ja oppositio ovat harvoin onnistuneet muodostamaan toimivaa vuorovaikutussuhdetta Venäjällä.
Aktivistiryhmä Pussy Riotin jäsen Nadežda Tolokonnikova oikeudessa Moskovassa 4. heinäkuuta 2012. Kolmannen presidenttikautensa aikana Putin on siunannut lakeja, jotka ovat vaikeuttaneet mielenosoituksia ja rajoittaneet ilmaisuvapautta.
Venäjän valtaapitävät ovat kyllä ymmärtäneet, että ihmisten pitää päästää höyryjä, mutta perinteisesti valtiovalta on tukahduttanut opposition toimintaedellytyksiä. Tämä on johtanut monesti oppositioliikkeiden radikalisoitumiseen, mikä on joskus johtanut siihen, että paine on purkautunut vallankumoukseksi.
Paradoksaalisesti Putin kumppaneineen pelkää tätä kehitystä, mutta silti valtiovalta kiristää opposition toimintaedellytyksiä Venäjällä.
Putinin Venäjällä sallitaan yksittäisiä oppositiokeskittymiä ja avointa keskustelua. Keskustelun kanavoitumista poliittiseksi voimaksi pyritään kuitenkin estämään kaikin keinoin.
Presidentinvaalien äänestyspaikka moskovalaisessa lähiössä vuonna 2012. Vaalit saivat paljon kritiikkiä, sillä niitä pidettiin epäreiluina ja vilpillisinä.
5. Vallan keskittäminen estää epämieluisan kehityksen
TÄNÄ vuonna pinnalla ollutta perustuslakiuudistusta on kutsuttu Putinin vallan betonoimiseksi. Suosittu ajatus on ollut se, että perustuslakiuudistuksen tarkoitus on pitää Putin vallan kahvassa, vaikka hänen suosionsa kansan silmissä laskisi.
Ihmisiä heinäkuussa 2020 vastustamassa perustuslakiuudistusta Venäjällä. Muutosten yhteydessä järjestettiin kansanäänestys, joka oli Putinille keino hankkia legitimiteetti kansalta.
Itse asiassa jo vuonna 2005 esitettiin väitteitä, joiden mukaan Putin muuttaisi perustuslakia ja nollaisi presidenttikautensa.
Putin aloitti vallan keskittämisen jo ensimmäisellä kaudellaan nimittämällä hengenheimolaisiaan avainasemiin, vahvistamalla yhtenäisen valtion mekanismeja ja muuttamalla hallintokoneistoa niin että ylintä valtaa käyttää presidentti.
Beslanin koulukaappaus vuonna 2004 oli käänteentekevä hetki, jonka jälkeen liittovaltiota alettiin tiivistää entistä tehokkaammin. Retoriikassaan Putin käytti Tšetšenian kaltaisten alueiden vaikean taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen vuoksi syntyneitä ääriliikkeitä perusteluna sille, miksi valta piti tuoda kuvernööreiltä takaisin Moskovaan.
Nainen sytyttämässä kynttilää Beslanin koulukaappauksen muistoksi asetetulla muistomerkillä vuonna 2007. Putin käytti terrorismia perusteluna liittovaltion tiivistämiselle.
Venäjän presidentinvaaleista näkee, kuinka hyvin Putin kumppaneineen on onnistunut vallankeskittämisprojektissaan.
Putinin vuonna 2012 alkaneen kolmannen kauden ehdokkuuden taustalla olivat sisäpoliittiset ja kansainvälispoliittiset maan vakauteen tai turvallisuuteen kohdistuvat uhat, kuten talouskriisi ja terrori-iskut. Ne loivat suotuisat olosuhteet, joissa Putinin valinta nähtiin ainoaksi mahdollisuudeksi.
Vaalimainoksia Venäjän parlamenttivaalien kynnyksellä marraskuussa vuonna 2011. Vasemmalla Vladimir Putin, joka edustaa Yhtenäisen Venäjän puoluetta. Oikealla Dmitri Medvedev.
Median, venäläisen opposition sekä joidenkin länsivaltioiden mukaan vaalivilppiä ilmeni eri puolilla maata.
Vuoden 2012 vaalit eivät sujuneet länsimaisen demokratian mukaisesti, mutta niissä sentään pyrittiin vielä imitoimaan demokraattisia vaaleja. Putin kirjoitti lehtiin, otti kantaa ja kävi vaalikeskustelua. Vuoden 2018 uudelleenvalintaa edeltävä kampanja oli hyvin erilainen: Putinin puheissa ei ollut teemoja, joita olisi voinut tulkita kampanjoinniksi.
Vladimir Putin kolmannen presidenttikautensa virkaanastujaisissa vuonna 2012.
6. Julkilausumissa on voimaa, mutta myös voimankäyttöön voi turvautua
PUTININ maailmankuvassa Venäjän jääminen ulos kansainvälisistä organisaatioista asettaa Venäjän epäedulliseen asemaan ja sitä kautta lisää Venäjän haavoittuvuutta.
Jalansija yhteisissä elimissä ja käsitys siitä, että Venäjää pitää kohdella suurvaltana on myös yksi tapa puolustautua ulkoista uhkaa vastaan.
Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Venäjän presidentti Vladimir Putin vuonna 2020 huippukokouksessa Saksassa.
Kansainvälisellä tasolla Putin kuitenkin valikoi itse lakeja ja sopimuksia, joita hän pitää kansallisten intressien mukaisina. Esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvosto on harvoja organisaatioita, joita Putin näyttää kunnioittavan, sillä Venäjällä on siinä veto-oikeus ja mukana ovat Putinin näkökulmasta kaikki tärkeät valtiot.
2000-LUVUN alussa Venäjä oli aktiivinen EU:n ulko- ja puolustuspolitiikkaa koskevissa neuvottelupöydissä. Yhteistyö vaikutusvaltaisten länsivaltioiden kanssa koettiin venäläisnäkökulmasta tärkeäksi kansallisten intressien puolustamisessa.
Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Suomen presidentti Tarja Halonen vuonna 2006. Kuvassa Putin tervehtii VR:n pääjohtajaa Henri Kuitusta.
Ääni kellossa kuitenkin muuttui Naton laajentuessa Baltian maihin vuonna 2004. Putinin toisen kauden aikana Venäjän kansainvälispoliittiseksi tavoitteeksi muotoutui Naton laajenemisen vastustaminen sekä uusien liittolaisten etsiminen idästä.
Britannian pääministeri Tony Blair ja Venäjän presidentti Vladimir Putin neuvotteluissa vuonna 2003. Ensimmäisen presidenttikautensa aikana Putinin suhtautuminen länteen oli hyvin myönteistä. Eräiden tulkintojen mukaan se olisi seurausta Putinin Saksassa vietetyistä vuosista.
Putinin maailmankuvassa Naton vastustamisesta seuraa moninapainen maailma, joka taas estää Yhdysvaltain maailmanherruutta.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ottamassa vastaan jalkapalloa Vladimir Putinilta Helsingin huippukokouksen aikana vuonna 2018. Venäjä on tehnyt tiivistä yhteistyötä Keski-Aasian ja Kiinan kanssa haastaakseen Yhdysvaltojen johtoaseman.
VUONNA 2013 tapahtumat Ukrainassa alkoivat kehittyä Putinille epäsuotuisaan suuntaan.
Ukrainassa käynnistyi kansannousu, jonka seurauksena Venäjä-mielisenä pidetty presidentti Viktor Janukovitš joutui pakenemaan. Putin pelkäsi, että länteen päin kääntynyt Ukraina liittyisi Natoon ja sotilasliitto laajenisi Venäjän rajalle. Venäjä puuttui tilanteeseen miehittämällä Krimin ja tuomalla asevoimiaan Ukrainan maaperälle.
Aseistettuja miehiä 28. helmikuuta vuonna 2014 Krimin niemimaalla.
Venäjä tulkitsi Ukrainassa tapahtuneet levottomuudet äärinationalistien vallankaappausyritykseksi ja toi omat asevoimat Ukrainan maaperälle. Kuvassa venäläisiä joukkoja 5. maaliskuuta 2014 lähellä Simferopolia.
Putin väitti Venäjän vain vahvistaneen läsnäoloaan Krimin niemimaalla venäjänkielisen vähemmistön suojelemiseksi.
Kansainvälinen yhteisö tuomitsi Venäjän toimet. Putinin uskomuksissa kyse oli vain vahinkojen minimoimisesta.
7. Historialla ja kielellä voi rakentaa kansallisidentiteettiä
VENÄJÄ on ottanut Putinin kausilla vahvemman roolin venäjänkielisten vähemmistöjen suojelijana ympäri maailmaa.
Esimerkiksi venäläiset saatiin tukemaan Venäjän puuttumista Ukrainan konfliktiin sanomalla, että venäjänkielisten ukrainalaisten oikeuksia poljettiin maassa. Putinin maailmankuvassa venäläinen kulttuuri ja venäjän kieli-identiteetti näyttävät olevan niin vahvoja, että venäjänkielinen ihminen on osa Venäjän maailmaa riippumatta siitä missä maassa hän asuu.
HISTORIA on toinen teema, jolla Putin usein perustelee päätöksiään. Esimerkiksi Krimin niemimaan valtauksella Venäjän mukaan korjattiin historiallista vääryyttä.
Historia ja kieli ovat olleet tärkeä osa Putinin politiikkaa ja retoriikkaa jo 2000-luvun alusta lähtien. Kun Putin aloitti presidenttinä, maa oli kaaoksessa. Elintaso ei vastannut ihmisten toiveita ja kommunistit olivat edelleen uhka hallinnolle. Vanha ideologia oli tullut tiensä päähän, eikä maassa ollut yhteistä arvopohjaa.
Putinilla oli kolme työkalua, joilla hän alkoi rakentaa Venäjää uudelleen 2000-luvulla. Oli ortodoksinen uskonto, kansalaisten toivo vakaammista oloista ja historia.
Venäjän poliittinen johto osallistui vuonna 2008 Venäjän ortodoksisen kirkon patriarka Aleksei II:n hautajaisiin Moskovassa. Kuvassa presidentti Dmitri Medvedev (oik.), hänen vaimonsa Svetlana Medvedeva, Vladimir Putinin vaimo Ljudmila Putina ja Venäjän pääministerinä toiminut Vladimir Putin.
Koska Neuvostoliiton ideologia oli tullut tiensä päähän, eikä enää voitu puhua vallankumouksesta, se korvattiin toisen maailmansodan retoriikalla.
Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu (vas.), Vladimir Putin ja Venäjän laivaston ylipäällikkö Nikolai Jevmenov 26. heinänkuuta Pietarissa laivastonpäivän kunniaksi järjestetyssä paraatissa.
Venäjällä ryhdyttiin ruokkimaan ja vahvistamaan tarinaa, jonka mukaan Neuvostoliiton kansa yhtenäisenä puolusti maata ja pelasti Euroopan fasismilta. Tähän tarinaan ei istu esimerkiksi sen myöntäminen, että Neuvostoliitto teki valtavia virheitä, jotka johtivat miljoonien ihmishenkien menetykseen.
Venäjän joukkoja marssimassa Punaisella torilla voitonpäivän kunniaksi. Venäjä luo aktiivisesti valtiollisesti hyväksyttävää tulkinta toisen maailmansodan syistä ja seurauksista. Sitä myös vahvistetaan myöntämällä erilaisille valtion asiaa ajaville instituutioille ja organisaatioille taloudellista tukea.
Toisen maailmansodan päättymisen 75. vuosipäivän kunniaksi järjestetty voitonparaati. Koronaviruspandemian takia paraati siirrettiin toukokuulta kesäkuulle.
KIELI-IDENTITEETTIÄ korostamalla Putin pyrkii rakentamaan siltaa nyky-Venäjän ja imperialistisen Venäjän välille. Putin jatkaa vuonna 2020 Euroopan ja maailman pelastamisessa jo 1800-luvun puolelta tulevaa myyttiä, jossa Venäjä toimii oikeauskoisuuden puolustajana.
Vladimir Putin vuoden 2012 virkaanastujaisissaan Kremlissä.
Putinin mukaan Venäjä on osa eurooppalaista kulttuuria ja Putin sanoo puolustavansa perinteisiä eurooppalaisia arvoja, mutta viime aikoina Venäjä on alkanut esiintyä yhä useammin konservatiivisen ja antiliberaalin maailmankuvan puolustajana.
Putinin uskomuksissa Venäjä on suurvalta ja Putin itse on suurvalta-aseman vartija.
Комментариев нет:
Отправить комментарий